Moikka kaikki!
Joskus sitä sattuu ja tapahtuu tämänkin ihmisen elämässä. Mulla on nimittäin ollut tässä vähän työpaikkoja vireillä ja olisin päässyt muutamaan paikkaan. Jouduin kuitenkin pohtimaan erinäisiä asioita, pääasiassa sitä, minkälainen sisäilma paikassa on ja ovatko palkka ja työnkuva ok. Yhden paikan jouduin jättämään väliin huonon sisäilman takia. Tää paikka oli keskustassa, tosi vanhassa talossa (ehkä 60-luvun?). No menin haastatteluun tähän paikkaan ja totesin, että ei. Enhän mä täällä voi työskennellä. Kerrostalon käytävässä haisi jo ihan hirveelle, sisätilat oli vähän paremmat, mutta oireilin. Kauheen väsynyt olo oli haastattelun ajan, silmiä kutitti ja ulos tullessani huomasin et kurkku tuntui jotenkin kipeältä ja vähän turvonneelta. Huh.
No tän toisen paikan jouduin jättämään välistä sen takia, että palkka oli tosi huono ja muutenkin työsuhteen ehdot olivat tosi epäilyttävät. Sisäilma paikassa oli kai ihan ok, en ainakaan oireillut. Kolmas paikka olis ollut hyvä, työnkuva oli ok ja myytävät tuotteet mieluisia. Paikan sisäilma jäi kuitenkin mietityttämään. Paikassa oli hieman outo haju, ja yksi sisäilmasairastunut tuttavani sanoi oireilevansa kyseisen paikan alakerrassa. Pohdin tätä asiaa tosi pitkään, et olisiko tää paikka kokeilemisen väärti, mutta loppujen lopuksi en ottanutkaan paikkaa vastaan. Tuntuu vaan vähän siltä, että tällä hetkellä ei oo paras hetki mulle kokeilla mitään uusia paikkoja. Tää syksy on ollut aika paha näiden oireiluiden osalta. Oon vaan jotenkin onnistunut tulemaan entistä herkemmäks homeille, mikä on tosi ikävää. Ajattelin, että parempi kokeilla työntekoa sitten, kun tilanne on vähän parempi. Ja muutenkin turvallisempi paikka olisi sellainen, jossa käyn usein ja tiedän, että käynnin jälkeen vaatteita ei tarvitse pestä, eikä kotona siivota. Tästä työpaikasta en tiennyt etukäteen paljoa. Olin käynyt siellä muutaman kerran aikaisemmin.
Mutta jos ei jotain negatiivista, niin jotain positiivistakin. Nimittäin kävin muutama päivä sitten kahdessa vaatekaupassa ilman, että sain hengenahdistusta :D Jollekin toiselle tää on ehkä ihan tavallista, mutta mulle ei. Olin viime aikoina vältellyt vaatekauppoja, koska niissä on todella vahvat kemikaalikäryt, ja koska oon entisestään herkistynyt monille asioille. Mutta oli positiivista huomata vaihteeks asioita, joita VOI tehdä, sen sijaan, että mitä ei voi. Tää innosti mua ajattelemaan asioita, mitä VOIN tehdä ja mitkä asiat on hyvin mun elämässä.
1. Voin olla kotona oireetta
2. Voin lukea kirjoja e-kirjoina
3. Voin käydä kaupungilla
4. Voin ulkoilla ja harrastaa liikuntaa
5. Voin ostaa vaatteita kirpputorilta ja asusteita vaatekaupasta (tääkin on mulle iso juttu, koska muoti on lähellä sydäntä)...
...ja niin edelleen. Mitä asioita te voitte edelleen tehdä altistumisesta huolimatta?
Blogi on ollut myös paljon mietinnän alla viimeaikoina. Oon suunnitellut mm. muuttavani nimeä ja ulkoasua. Homma on kuitenkin vielä suunnitteluvaiheessa. Katsotaan siis mitä tapahtuu :) Mullahan ei siis tällä hetkellä ole konetta, joten se vähän rajoittaa. Esimerkiksi ulkoasua on vaikeaa muuttaa kännykällä :D Me yritettiin hankkia mulle kone tässä vähän aikaa sitten, se oli Toshiba, mutta oireilin siitä. Muuten oli kyllä nopea ja hyvä kone. Nyt on siis vähän pohdinnan alla, että mikä kone voisi olla hyvä mulle.
Pohdin myös, että mikä olisi sellainen hyvä postaustahti. Tähän mennessähän oon postaillu vähän miten sattuu, joskus kuukauden välein ja joillakin viikoilla useammankin kerran. Tää on varmaan lukijoille aika hämmentävää (?), minkä takia päätin, et jatkossa teen postauksia kerran tai kaksi viikossa.
Mä yritän kans ajatella positiivisen kautta, vaikka välillä ahdistaakin ne asiat joita ei voi tehdä. Kuitenkin sitä sitten alhossakin muistaa ne vielä pahemmin altistuneet jotka eivät voi tehdä juuri mitään saamatta pahoja oireita.
VastaaPoistaMä jopa saatoin käydä metsässä eilen, vaikka kyllä heti autosta ulos astuttua lehahti luonnonhomeet nenään. Pystyin silti.
Pystyn myös käymään niinkin huonossa työpaikassa kuin kirjastossa osa-aikaisesti. 25h/vk tahdilla selviän.
Ja kotona voin olla oireettomana, joka on tietysti se ihan tärkein juttu. Samoin olen toipunut pahimmista ajoista niin, että voin vierailla oireita aiheuttavissa paikoissa ilman, että sairastun viikoksi.
Paljon on siis positiivista vaikka välillä ahdistus iskeekin!
Kyllä muakin usein ahdistaa ne asiat, joita ei pysty enää tekemään, mutta mukava välillä ajatella niitäkin juttuja mitä voi edelleen tehdä :) Kiva, että sultakin löytyy monia juttuja, mitä voit tehdä. Ja joo, se on kyl tosi tärkeetä että kotona voi olla oireetta. Paljon on niitäkin tapauksii, jotka oireilee kotonaan, mikä on ihan kauheeta! Kotona ollaan kuitenkin suurin osa ajasta ja nukutaan siellä.
VastaaPoista