Oon tutustunut yhteen uuteen ihmiseen tässä hetki sitten ja kerroin hänelle mun kemikaali- ja astmaoireilusta. Sanoin mm. että sain astmakohtauksen uudesta kahvinkeittimestä (no kidding btw). Hän sanoi mulle, että eikö sun elämä ole ihan helvettiä. Olin vähän järkyttynyt tästä kommentista, mutta toisaalta sitten pohdin, että noh kai sen niinkin voi ajatella, kun vertaa johonkin ihan terveeseen ihmiseen. Mutta sitten taas toisaalta mä en ajattele tuolla tavalla. Oon joutunut kestämään niin paljon kaikkia oireiluita, että pakostakin on oppinut ajattelemaan positiivisesti ja nauttimaan pienistä asioista. Jos näin ei ajattelis, niin johan sitä olis varmaan jo ihan masentunut kaikkien oireiden takia. Mutta ei tää elämä helppoa ole, ei tosiaankaan.
Lisäksi hän sanoi mulle, että sulla taitaa olla aika vaikea astma. Ja täytyy sanoa et oon kyllä ihan samaa mieltä. Lääkärien mielestä tämä ei ole vaikea, koska pef-arvot on aina olleet hyvät. Mutta mun mielestä tilannetta pitäis katsoa vähän kokonaisvaltaisemmin ja huomioida potilaan vointi/oireilut, eikä pelkästään jotain mittarin lukemaa. Ok, jos arvot on hyvät niin hyvä juttu, mutta entäs sitten se, että henkeen ottaa jatkuvasti ja päivittäin saa vedellä avaavaa? Ei kaikki kyllä sillon ole ihan kunnossa. Eilenkin otin avaavaa niin monta kertaa, että en edes muista. Ehkä kuusi tai kahdeksan kertaa?
Ajattelin nyt, että aloitan pitkävaikutteisen astmalääkkeen lisälääkkeeksi ja toivottavasti se parantaisi tilannetta. Mutta jos tilanne ei parannu niin sitten menen lääkäriin heti maanantaina. Mua ihmetyttää kyllä aika lailla mikä tän pahenemisen on nyt saanut aikaan. Olisko siitepölyllä jotain tekemistä asian kanssa? Ei voi tietää.
![]() |
Tästä lähtee lisälääkitys testiin. |